sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Epä-äiti

Kävin Natalian kanssa ultrassa perjantaina 23.3. eli astutuksesta oli kuulunut neljä viikkoa. Aikansa katseltuaan eläinlääkäri totesi että tyhjältä näyttää. :< Harmittaa kovasti, ettei Natalia olekaan nyt tiineenä kun olin ehtinyt tehdä jo suunnitelmia aikataulujen suhteen. Aika varmasti yritetään vielä uudestaan samalla kollilla seuraavasta kiimasta, joka tulee luultavasti joskus kuukauden päästä. Mahdolliset pennut olisivat luovutusikäisiä sitten syys - lokakuussa.

Itse ultrassa Natalia osasi käyttäytyä taas oikein mallikkaasti. Minä pidin sen etutassuja ja päätä paikoillaan ja hoitaja piteli takajalkoja eläinlääkärin tutkaillessa vatsaa. Natulta piti ajella vatsakarvat pois ja nyt sillä on paljas sfinksi-maha. :) Kummasti se eläinlääkärissä aina rauhoittuu ja antaa tutkailla itseään paljon paremmin kuin kotosalla saatika näyttelyissä.

Natalia marraskuussa 2010

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Vähän arveluttaa...

Natalian astutuksesta on nyt reilu kolme viikkoa. Sillä ei näy vielä mitään muutoksia nisissä, painossa tai käytöksessä. Saattaa olla että ensi viikon lopulla käyn sen kanssa ultrauksessa. Hieman kyllä harmittaa... En tiedä vielä yritetäänkö astutusta uudelleen seuraavasta kiimasta jos se ei ole tiineenä, sitä pitää vielä miettiä. Toivon vaan että se olisi nyt tiineenä.

Natalian piti testata hiirihäkin siivousta varten varattu muovipussi. :)

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Muut asukit

Natalian astutuksesta on nyt kaksi viikkoa. Vasta parin viikon päästä tietää varmaksi, onko Natalia tiineenä. Sitä odotellessa ajattelin kertoa hieman muista lemmikeistäni.

Ensimmäinen kissani on maatiaisnaaras Niila. Se on syntynyt 13.5.2005 ja leikattu noin 1-vuotiaana. Niila oli pitkään leikkisä ja se tykkää ulkoilusta. Halusin hankkia Niilalle leikkikaverin kun muutin kotoa pois opiskelemaan, ja niinpä meille tuli Natalia. Valitettavasti Niila ei hyväksynyt pentua kaverikseen vaikka ajattelin että se hyväksyisi pennun paremmin kuin aikuisen kissan. Niinpä meidän kissat eivät tule oikein toimeen, mitä ne nyt välillä jahtailevat toisiaan. Niila on minulle tärkeä koska se on ensimmäinen kissani, ja se on ehtinyt kokea kanssani niin paljon elämänmuutoksia.

Niila

Ennen Niilaa minulla oli kaksi marsua, risteytys Santeri, synt. 3.7.2000 ja self black Amanda, synt. 16.3.2001. Santeri on erityinen minulle koska se oli ensimmäinen lemmikkini. Marsut elivät molemmat 6 vuotta ja ne vipelsivät huoneessani isäni tekemässä isossa häkissä ja pääsivät kesäpäivisin juoksentelemaan isän tekemään ulkotarhaan.

Santeri ja Amanda

Myöhemmin marsujen jälkeen iski pieni jyrsijäkuume, mutten voi vielä marsuja hankkia niiden vaativuuden ja pitkän eliniän takia. Niinpä päädyin hiiriin, pieniin ja söpöihin, jotka eivät vaadi paljon tilaa, aikaa tai rahaa. Ne pysyvät kädellä eivätkä pure. Ainoa arveluttava asia oli niiden haju, mutta onneksi naarashiireni eivät ole pahemmin haisseet, paitsi siivouspäivän lähestyessä. Ensimmäiset hiiret tulivat kesällä 2010, ja minulla on nyt ollut yhteensä 8 naarashiirtä, 3-4 kerrallaan. Nyt meillä on vielä kolme 1½-vuotiasta hiirimummoa. Uusia en aio enää ottaa näiden jälkeen ainakaan hetkeen vaan jatkan kissalinjalla.

Mai, Lia ja Ama

Tulevaisuudessa minulla on haaveissa hankkia lisää kissoja, marsuja, hiiriä, rottia, kenties muita pienjyrsijöitä ja koirakin kenties joskus. Nämä ovat kuitenkin haaveita ja luultavasti seuraavat vuodet tulen omistamaan vain kissoja. :)

Niila ja Natalia